Pari fudismatsii Englannissa ja sit Epsanjaan!
20.3.2015
Puoleksi päiväksi duuniin ja sit matkaan...
Milla tuli hakemaan mut duunista ja kotona viimeiset matkatavaroiden säädöt ja sitten noutamaan Mage Tikkurilasta. Pari bisseä ennen Norskin koneeseen nousua ja sitten pari yläilmoissa ja kappas, olimmekin Gatwickin lentokentällä.
Noudimme ennakkoon ostetut junaliput automaatista ja sitten menimme Gatwickin Beehiveen oluelle ja piirakalle. Niiden jälkeen oli aika kipaista junaan joka veisi meidät Lontoon Victorian asemalle. Victoriassa vaihdoimme metroon joka vei meidät Eustoniin ja sieltä hyppäsimme Virginin pikajunaan ja ajoimme sillä Stoke On Trentiin.
Lentomme siis lähti noin klo 17 Helsingistä, junailut siihen päälle ja tietty hyvillä varoajoilla nuo vaihdot, niin klo 23 Englannin aikaa olimme perillä Stokessa. Olin buukannut hotellin läheltä rautatieasemaa ja niin se olikin, aivan vastapäätä ja väliä ehkä noin 40 metriä.
North Stafford Hotel Town Centre oli todella vanhan oloinen, mutta jotenkin hauskalla tavalla, varmasti se on joskus ollut todella hohdokas ja moderni, mutta siitä on aikaa ja nyt saimmekin huoneen täältä noin 46 egellä.
 | |
|
Chekkauduttuamme sisään, heitimme kamat huoneeseen ja lähdimme tepastelemaan kylälle ja etsimään jotain avointa kauppaa etc. No löysimme pari kiinni olevaa, yhden kiinni olevan huoltoaseman ja pari avoinna olevaa pikaruokamestaa, päädyimme palaamaan hotellille ja unipuuhiin.
Stoke on Trent ei näytä miltää bilepaikalta tai ainakaan tämä rautatien pohjoinen puoli. Lisäksi harvassa kaupungissa haisee maaseudulle, täällä haisee :D
21.3.2015
Eihän sitä liikaa jaksanut nukkua, vaan heräsimme jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja kasilta olimme jo hotellin aamiaisella, se maksoi 7£ / naama, joka oli siitä aamiaisesta ryöstöhinta. Normisti tällä saarella saa samanlaisen alle kolmen punnan.
Aamiaisen jälkeen chekkauduimme ulos hotlasta ja jätimme matkatavarat niiden säilöön ja lähdimme tarpomaan pikku hiljaa kohti Britannia stadionia. Se olikin huomattavasti lähempänä kuin oletimme ja olimme stadikalla jo kympin aikoihin, peli alkaisi vasta kolmelta, joten mitäs sitten?
 | |
|
No hain meidän liput ticket officesta, kävimme kiertelemässä Stoken fanikaupan ja sitten kello olikin jo ykstoista! Yritimme katsella ympärillemme, että olisiko jossain lähistöllä jotain pubia etc, mutta lähialue oli vain täynnä autokauppoja.
Stoken stadikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä city centrestä, joten sinnekään ei nyt jaksaisi tarpoa, joten lähdimme seuraamaan muutamaa tyyppiä, koska he näyttivät siltä et saattaisivat olla menossa oluselle. Näin siinä kävi, noin puolen kilsan päässä oli five a side -turnauskeskus ja sen yhteydessä oli pubi.
Joimme siinä peliä odotellessamme muutamat tuopit ja sitten tarvoimme stadikalle katsomaan peliä.
 | |
|
Tykkäsin kyllä Britannian tunnelmasta, vaikkakin tunnelmaa pitikin yllä Crystal Palacen kannattajat. Peli meni jotensakin näin : CP hallitsi peliä, Stoke meni johtoon, mutta CP tuli takaa ja voitti ottelun 1-2.
 | |
|
Pelin jälkeen seurasimme ihmismassaa kohti Stoken keskustaa ja pysähdyimme sen mukana Joule'sin (paikallinen panimo) pubiin pitstopille. Yhdet oluet nassuun ja sitten hotellilta tavarat mukaan ja juna-asemalle. Meidät liput oli semmoset, et pystyimme jatkamaan matkaa millä vain junalla Liverpooliin, joten hyppäsimme sellaiseen joka ajoi meidät Creween. Odotimme kolme varttia jatkoyhteyttä, joten otimme odotellessa yhdet oluet.
Crewestä Liverpooliin junassa aloin hoidella meidän majotusasiaa ja lopulta hotellituttuni Alex olikin meitä vastassa Lime Streetin juna-asemalla Liverpoolissa. Alexilla on uusi hotelliprojekti menossa ja kun se normaali majoituspaikkani Bank Hall Hotel on tällä hetkellä kokoajan täyteen buukattu, niin hän varovasti kyseli, et haluisimmeko kokeilla hänen uutta paikkaansa Melrose Abbeyta. Melrosessa ei kaikki ollut vielä ihan kunnossa, mutta muutama huone, kylppäri ja keittiö toimivat, joten toki voimme pari yötä nukkua koekaniineina. Alex ehdotti, että meidän ei tarvitsisi maksaa majoituksesta, mutta lopulta sovimme, että maksaisimme kuitenkin toisesta yöstä.
 |
| The Melrose Abbey, taas vanha legenda B&B nousee jaloilleen! |
Kun olimme jättäneet kamat hotlalle, niin Alex heitti meidät vielä keskustaan ja pidimme juomatauon Lion Tavernissa. Sitten soittelimme Harryn kanssa ja he olivat Baltic Fleetissä muutaman muun tutun kanssa, joten otimme taxin ja ajoimme sinne. Siellä oli Harryn lisäksi Liisa, Kari, Tarja, Risto ja kaverinsa, sekä myöhemmin meidän seuraan tuli vielä Mira ja hänen siskonsa sekä hänen mies.
Siinä pari tuopillista tuli taas kumottua olutta ja sen jälkeen paikka menikin kiinni. Lähdimme tepastelemaan keskustaan ja muiden hälvettyä otimme takeawayt Lobster Potista ja ajoimme hotlalle syömään. Fish and chipsien jälkeen ei unta tarvinnut anella, joten unta palloon...
22.3.2015
Taas heräsimme todella aikaisin, oisko syynä kahden tunnin aikaero, vai mikä, mutta kasilta olimme jo ulkona heittämässä mölkkyä. Heittelimme Bootle openin ja siinä kävi taas niinkuin viimeeksi, mutta vähän tiukemmalla pelillä eli voitin 2-1 :)
 |
| Bootle open käynnissä... |
Lähdimme suorittamaan ostoksia keskustaan, ensin kävimme LFC storessa, sitten söimme aamiaista Shirazissa ja sen jälkeen kävin vielä ostamassa kengät Sports Directistä. Palkitsimme itsemme aamun ensimmäisellä oluella jonka jälkeen ajoimme taxilla hotellin kautta (tiputettiin vain ostokset) Anfieldin maastoon.
Otimme yhdet oluset Albertissa ja sitten toiset Parkissa. Sitten jätin Markon Parkkiin ja lähdin itse stadikalle. Kerkesin vielä ottamaan yhden oluen ennen pelin alkua ja sitten itse päätapahtuma!
Peli alkoi meidän kannalta surkeasti, Manu vei meitä ku pässiä narussa ja puoliajalle lähdettiinkin 0-1 tilanteessa. Toinen puolikas alkoi vieläkin surkeammin, kun juuri sisään vaihdettu Stevie otti punasen pelattuaan about minuutin :/ Loppulukemat oli 1-2 ja mieli oli hetken maassa.
Menin Parkkiin ja sinne tuli Harry, Liisa, Kari ja Tarja. Analysoimme oluen lomassa peliä ja viimeistään kun vaihdoimme pubia Alberttiin, alkoi v*tutus laskea. Olutta tuli siemaltua ja pelasimme siinä sitten hieman sisäfudistakin.
Ajoimme taxilla takaisin hotellille ja heittelimme ulkona vähän Tätseriä ja mölkkyä, jota ei tällä kertaa tarvinnut heittää kaksin, vaan mukaamme tuli pari paikallista nuorta kaiffaria Simon ja Chuck (emmä muista niiden oikeita nimiä). Kaverit pelas yllättäen ekaa kertaa mölkkyy ja hauskaahan se oli.
Pelien jälkeen söimme hieman hotlalla iltapalaa ja sitten unille...
Taaskaan ei jaksanut käkäillä sängyssä. Kasilta reippaana ylös ja mitäs sit? Tänään ois siirtymäpäivä eli mun pitäs lennellä Malagan aurinkoon!
Ilmeisesti jossain välissä eilen meillä molemmilla oli olutkin noussut hattuun, kun aamulla löysimme täysiä olutpurkkeja huoneestamme ja kummallakaan ei ollu hajua, et missä vaiheessa me ne ollaan keretty ostamaan? Taximatkalla? Noh, ei se oo niin tärkeetä, pääasia et olutta on ja hauskaakin on ollut :D
Ajoimme Centraliin ja menimme Wethespoonin pubiin aamiaiselle. Perus enkkuaamiaisen lisäksi otin jotain pikkupanimotuotetta hanasta, se ei tällä kertaa ollut superhyvää, vaan maistui lähinnä väljähtyneelle kotikaljalle.
Rauhallisen aamiaisen jälkeen Sainsburystä vielä Wispoja niin monta ku kehtasin ostaa ja sitten Limelle hengailemaan. Markon juna takaisin Lontooseen lähtee vähän vaille yks ja kun mulla ei ollu oikeestaan ihan tarkkaa tietoa miten pääsisin lentokentälle, aloin tutkia junakarttoja. Tovin katseltuani löysin hyvän yhteyden ja sanottiin Markon kanssa heipat, ostin lipun ja lähdin junalla ajelemaan Liverpool South Parkwaylle. Sieltä pääsin kätevästi dösällä (80A) suoraan kentälle.
Aikaa oli taas tapettava rutosti, joten tepastelin ympäri kenttää ensin tunnin, sit söin tunnin ja sit taas tepastelin tunnin. Sit olikin aika nousta EasyJetin koneeseen. Lento lähti ajallaan ja saapui perille Malagaan varttia etuajassa. Käsimatkatavaroistakaan ei tullut mitään pulinaa, vaikka toi mun veska painoikin varmaan 15 kiloo, hyvin se ylähylly sen jaksoi kantaa. En saanut lennolla unta, mut olin silti kokoajan silmät kiinni ja kuuntelin musiikkia, joten eiköhän sitä voi levoksi kutsua.
Malagassa menin heti hoitamaan varatun autonvuokrauksen, joka nyt ei tietenkään ihan putkeen mennyt koska varakuljettajan pitää olla paikalla, että sen nimi voidaan laittaa papereihin! Ei kopiot ajokortista ja passista riittänny. Noo, taas kolme tuntia odotusta ja sit mennää hoitaa autoasia loppuun.
Varttia vaille puolen yön laskeutui ajallaan Millan ja Japen lento ja sitten hoidimme autoasian kuntoon ja sitten ajelimme, alle 1000km ajetulla Opel Corsalla Fuengirolaan, johon oli noin puolen tunnin ajomatka. Perillä tsekkauduimme Apartamentos Nuriasoliin ja koska mitään kauppoja ei lähistöllä ollut auki, niin painuimme unten maille.
Duppelipäivä! Herätys puol kasilta ja sitten aamiaisen kautta kohti pelikenttiä. Törmäsimme Tonyyn, Marjukkaan, Paulaan, Walteriin, Michaeliin ja Johannekseen (ainakin) ja kävelimme heidän kanssaan puistoon jossa olisi tänään siis vuorossa Costa Del Sol openin duppeli. Näiden kisojen se virallinen pelipäivä on huomenna eli silloin pelitapana on trippeli.
Puistonkulmassa sijaitseva Cafeteria Bermejosta ostimme olutta ja otimme parit heitot ja sitten vain odottelimme vuoroamme päästä heittämään.
 |
| Duppeli alkamassa. Kisaorganisaattori Pauli pitää avajaispuhetta. |
Heitimme siis Tonyn kanssa duppelissa ja Milla sekä Jappe olivat toinen joukkue. Siinä sitten heittelimme ja joimme olutta useamman tunnin. Pääsimme vain 16 parhaan joukkoon ja sitten tipahdimme, ei ollut paras päivä tänään kummallakaan, mutta hauskaahan se silti oli.
 |
| Duppelin parhaat! |
Pitkän mölkkypäivän jälkeen kävelimme takaisin hotellillemme pienen mutkan kautta ja pidimme pienet terassietkot meidän huoneen terdellä.
 |
| Etkoilla... |
 |
| Paellalla loistavien ihmisten seurassa! |
Ruoan jälkeen kello ei ollut vielä älyttömiä, mutta koska huomennakin on pitkä mölkkypäivä, niin oli pakko lähteä unille.
Gaash! Eilinen ilta kummittelee vielä takaraivossa, mutta aamiaisen jälkeen helpottaa jo pikkuhiljaa. Mistä apu tähän vaivaan? No jos vaikka oluen ottais! Sillähän se lähtee millä on tullutkin!
Lähdimme taas aamiasen jälkeen kävelemään kohti mölkkypaikkaa, johon siis matkaa oli noin reilu kilometri. Pari olutta matkalla ja perille päästyä ja elämä näytti huomattavasti kirkkaammalta. Kulmabaarissa vielä pari lisää ennen pelejä ja sitten oli meidän trippeli joukkue valmis päivän koetukseen.
 |
| Täällä muistellaan Pesetaa kaiholla. |
Ennalta ajateltuna meidän jengi lähti taistelemaan hyvillä peleillä niin pitkälle ku kaverit antaa siimaa, joten meillä ei ollut mitään paineita tulevasta.
Tony pelasi parin Lahtelaisen kaverin kanssa ja alkulohkoissa he jäivät kolmanneksi, niinkuin lopulta mekin, vaikka kovasti taisteltiinkin! No pelisysteemi oli sellainen, että kaksi parasta pääsi suoraan jatkoon ja sitten seitsemästä kolmosesta kaksi arvottiin vielä jatkoon.
Prosentit jatkoon pääsyyn ei siis olleet kovin kaksiset, mutta kun seitsemän pelikorttia oli jaettu joukkueiden kapteeneille, niin minä ja Tony pideltiin jatkokortteja käsissämme ja silloin alkoi nauru raikaamaan! Jatkossa, vaikkakin hirmu tuurilla ja näin ollen saisimme pelata mölkkyä vielä ainakin seuraavan kierroksen.
Olimme siis nyt 16 parhaan joukossa ja mitäs sitten? Tonyn jengi tippui, mutta me voitimme seuraavankin pelin, erittäin järkevällä pelillä ja etenimme näin ollen kahdeksan parhaan joukkoon.
Seuraava kierros olikin jo semifinaali ja siinä vastustajamme pelasi aivan peruspelillä meidät nippuun, joten tuomiona oli pronssiottelu. Mun nelossija putkeni uhkasi kovasti jatkua, joten lähdimme aika takki auki peleihin. Taistelimme kuitenkin 2-0 voiton Lahtelaisista ja näin ollen pronssi oli meidän!
 |
| Prossillakin irtoaa nauru.. paitsi Japella. |
26.3.2015
Yllättävän virkeänä heräilimme ennen kahdeksaa ja aamupalan jälkeen olimme jo ysin maissa valmiina lähtöön. Tony jäi hotelliin ja lentäisi pois jo perjantaina ja muutkin tutut hyvästelimme ja lähdimme matkaan.
Ajoimme ensin siis Girbaltarin lähistöllä sijaitsevaan La Linea de la Conseptionin kaupunkiin, jossa yöpyisimme ja sitten kävelimme rajan yli minimaahan. Syy miksi hotellimme oli Espanjan puolella, eikä Gibraltarilla, oli vain ja ainoastaan raha eli kolmen hengen huone maksoi Espanjan puolella noin 100 egeä vähemmin kuin halvin samanmoinen toisella puolella rajaa!
Kävelimme rajan yli ja se on kyllä mielenkiintoinen systeemi! Tullimuodollisuudet on vain muodolliset ja sitten ylität lentokentän kiitoradan! Joskus kohdalle sattuu laskeutuva tai nouseva lento ja sitten odotat liikennevaloissa normaalisti :)
 |
| Lentokonetta odotellessa... Taustalla Gibraltarin kivi. |
Tavoitteenani oli kävellä cable car -pysäkille, mennä ylös ja sitten kiertää hieman Rock of Gibraltarilla. Eli kävelimme sinne, ostimme liput ja sitten menimme jonoon, no sitä ei hirveesti ollut ja kun siihen pääsimme, niin kaveri sanoi sieltä ohjauskopista, että tuuli huipulla on liian kova ja näin ollen cable car ei enää kulje tänään!
 |
| Kohta me mennään tuolla... eipäs mentykkään :( |
Suunnitelmien muutos ja kivi jäi koluamatta. Kävelimme ympäriinsä siinä "keskustassa", söimme muonaa ja sitten palasimme takaisin Espanjaan. Kävimme hotellillamme pyörähtämässä ja sitten menimme pelaamaan mölkkyä. Gibraltar jäi nyt mölkyltäkin valloittamatta, mutta ens kerralla sitten. Kun kasasimme ensimmäistä peliä, niin huomasin, että jotain puuttui! Numeropalikka 6 oli unohtunut Englantiin :D No pelit pystyimme silti pelaamaan omilla säännöillämme.
 |
| Melkein Gibraltar open, mut ei kuitestaan. |
Pelit pelattuamme veimme mölkyn hotlaan ja menimme lähistöllä sijainneeseen raflaan syömään iltapalaa ja sitten ajoissa unille.
Taas aikaisin ylös ja aamiaisen kautta liikkeelle. Nuriasolin ok aamiaiset olivat nyt vaihtuneet Hostal La Campanan paahtoleipään! No sillä selviäisi hetken aikaa ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti sitä Euroopan kärkeä.
Noin tunnin matka ja olimme perillä Tarifan kylässä joka on siis tämä eteläisin paikka. Kävelimme niin etelään kuin pääsi ja sitten palasimme autoon ja jatkoimme matkaa kohti Sevillaa.
 |
| Tämän etelämmäs ei päässy. |
Pysähdyimme matkalla vielä Jerez de la Fronteran kaupunkiin syömään ravintolaan jossa on Lonely Planetin mukaan maailman parhaat artisokka tapakset. No ne oli mitä oli eli makuasia ja sitten ajoimme Sevillaan.
Sevillaan saavuimme klo 15.30 joten ajoimme suoraan kaupungin katedraalille, joka on maailman suurin goottityylin katedraali. Jostain syystä olemme tietyissä kaupungeissa käyneet näissä katedraaleissa, koska onhan ne nyt niin järjettömiä rakennelmia siihen nähden, et milloin ne on rakennettu. Erittäin hienoja rakennuksia, mutta miksi, se on eri asia. No pytinki tuli tutkittua, Christopher Columbuksen hauta nähtyä ja torniin kivuttua. Sitten autolla hotellimme. Isossa kaupungissa on aina nää parkkiongelmat ja niin täälläkin, ajoimme suosiolla auton parkkihalliin ja maksoimme siitä 20 euroa päivältä!
 |
| Miten maailman suurin gootti katedraali muka mahtuis valokuvaan? |
 |
| Columbuksen jäännöksetkö on tuolla, ehkä on, ehkä ei :) |
Hotelliimme Hotel Baco chekkautumisen jälkeen menimme hotellin kattoterassille nauttimaan oluet, surffasimme netissä ja relasimme hetken.
 |
| Chillailua hetkinen. |
Niiden jälkeen jaksoimme kävellä kadun toisella puolella sijaitsevaan El Rinconcillo -baariin joka on Sevillan vanhin, perustettu 1670. Otimme siellä oluset ja sitten menimme seuraavassa korttelissa olevaan ravintolaan syömään tapaksia (taas). Ruoan jälkeen kello lähenteli kymppiä, joten haimme vielä yhdet oluet minimarketista ja menimme takaisin kattoterassille hengailemaan, sitten tuli uni...
Ei näillä lomilla taas nukuta, joten ajoissa ylös ja aamiaisen jälkeen matkaan ja kohti Granadaa. En tiedä kuin Jappe on meidän kyydissä jaksanu, mut kyl me aika railakkaasti mennään näillä meidän matkoilla, ehkä me ollaan jouduttu hieman himmaamaan kolmisin :D
Parin pysähdyksen taktiikalla ajoimme Granadaan ja ei se parkkeeraaminen täälläkään niin iisiä oo! Jouduimme tuurilla ajamaan auton johonkin parkkihalliin ja sitten navigaattorin avustuksella kävellä hotellimme. No onneksi se ei ollut kuin vajaan puolen kilometrin päässä parkista.
Veimme matkapakaasit hotellillemme Nest Style Granadalle ja lähdimme syömään ja samalla kävelemään kohti Alhambraa. Tähän mennessä Espanjan huonoimmat tapakset tuli siinä syötyä, mutta ei niistä sen enempää.
 |
| Jossain Alhambrassa, taustalla Sierra Nevadan vuoret. |
Saavuimme Alhambraan noin klo 15, jonotimme noin tunnin ja sitten kun olimme lipputiskillä, niin mietimme, että mitäköhän nuo numerot taulussa ovat. Siinä oli yhden lippuvaihtoehdon kohdalla 7 kun menimme ostamaan liput, kun tulimme ulos siinä oli 4, joten hups! Aika tuurilla päästiin kaikkia kohteita siellä katsomaan. Muita vaihtoehtoja toki olisi ollut, mutta sitten olisi jotain jäänyt näkemättä.
 |
| Mielenkiintoinen paikka tämä Alhambra, syvällinen tutustuminen ois vaatinut muutaman päivän. |
Joskus kasin aikoihin olimme kiertäneet koko Alhambran ja tepastelimme takaisin hotlalle ja söimme iltapalaa sen lähistöllä olevalla ravintolakadulla. Sit parit bisset kattoterassilla ja niin oli viimeinen ilta Espanjassa tällä erää taputeltu. Kellojen käännön takia huomenna aamulla saisi nukkua tunnin vähemmin kuin normisti, joten siksikin puolilta öin oli pakko mennä unille.
Kasilta olimme virkeinä aamupalalla ja tässä hotlassa se oli ihan hyvä. Pakkasimme kamat ja hilasimme laukut parkkihallille ja lähdimme köröttelemään kohti Malagaa. Matkaa oli noin 130 kilometriä ja perillä, auton luovuttaneena olimme noin kello 13. Vähän murkinaa kentällä ja sitten lennolle, ensin Osloon ja sieltä Helsinkiin ja lennättäjänä taas Norwegian. Lennot meni mukavasti, paitsi Oslossa pikku tauolla oli hemmetin kalliit oluet! :D